Jaahas, on oppimispäiväkirjan aika. Viime luennoilla käsiteltiin mm. virtuaalista opettamista ja tekijänoikeuksia. Itselleni jäi erityisesti mieleen juuri tuo virtuaalinen opettaminen - tai virtuaalinen oppiminen, kai sen niinkin voi sanoa. Virtuaaliopetuksesta tulee tällä hetkellä kaksi ajatusta mieleeni:

1. Wau, mikä mahdollisuus!
2. Voiko sillä tavalla oppia mitään?

Niin, aika ristiriitaiset ajatukset. Olen siis tavallaan sekä puolesta että vastaan. Itse seuraan erästä kurssia ainoastaan tallenteista, koska en pääse paikan päälle. Onhan se silloin todella hyvä mahdollisuus nähdä luennot. Niin, nimenomaan nähdä. Molemmin puolinen vuorovaikutus siitä puuttuu. Toisaalta ei se minua ole haitannut ollenkaan ja olen oppinutkin. Minä vain seuraan ja teen muistiinpanoja ja toisaalta voin katsoa uudelleen jonkun kohdan tallenteesta, jota en ymmärtänyt. Voin edetä omaan tahtiin. Ihan kätevää. 

Uskon, että virtuaalisen opetuksen avulla voi oppia. Aluksi en ollut siitä niin vakuuttunut, mutta kun viime luennolla kuulin Intian maaseudulla asuvista lapsista, niin ei ole kuin pakko uskoa. Lapset olivat oppineet käyttämään itse tietokonetta ja hakemaan sieltä tietoa. Ja oppivat vielä englanninkieltäkin - upeaa! Intian maaseudulla ei ole opettajia, joten opettaja korvattiin tietokoneella, jota lapset saivat käyttää (tämä kerrottiin luennoilla). Tieto, jota he etsivät ja oppivat, oli kaiken lisäksi heille sellaista, jota he itse halusivat löytää, kukaan ei pakottanut heitä oppimaan vaan oppimisen halu lähti itsestä. Uskon, että opittu asia jäi myös paremmin mieleen, koska tieto oli itse etsitty eikä kukaan ollut sitä opettanut - tekemällä oppii. Toisaalta mietin, olisiko oppi mennyt perille, jos tietokoneen ruudusta olisi kuulunut ääni, joka kertoo vaikkapa historiasta tunnin verran. Ehkä aluksi kyllä, mutta jonkun ajan kuluttua luulen, ettei pelkkää puhetta olisi jaksanut seurata niin innokkaasti kuin että itse pääsi käyttämään konetta. Näin ainakin uskon. 

En kuitenkaan haluaisi, että kaikki mitä minä opiskelen olisi pelkästään virtuaalista. Sanotaanko nyt näin, että virtuaalimaailma mahdollistaa, mutta sitä ei saa olla liikaa. Toisaalta, jos se on ainut mahdollisuus oppia, se on todella mahtava tapa mahdollistaa oppiminen.

Että sellaista tällä kertaa. 

P.S. Luennoitsijalta tuli hyvä vinkki kerätä kaikki muistiinpanot koneelle, niin niitä on helppo etsiä myöhemmin!